Onnellisuusblogi

Mika Waltarin erään novellin päähenkilö oli nimeltään Felix Tienhaara – kirjan nimi oli Felix onnellinen. Felix (tarkoittaa onnellisuutta) Tienhaara oli uskonnollisesti pakkomielteinen ja nimensä vastaisesti onneton, päätyen kuitenkin hengellisen kiirastulen kautta henkiseen ja hengelliseen vapautumiseen ja armahduksen kokemukseen ja sen seurauksena lähemmäs etunimensä mukaisen elämän mahdollisuutta. Sikäli kun minä kyseisen tarinan muistan. Siitä on jokseenkin runsaat 30 –vuotta kun luin sen. Jokaisella meistä on sekä hyviä että huonoja hetkiä elämässämme. Hyvät hetket joko tulevat ja kuluvat ohi ilman että niitä edes aina huomaa. Tai joskus niitä rakennetaan tietoisesti ja tavoitteellisesti; kuten mainos julistaa, että jokaisella on omat Lotus hetkensä. Ainakin minä teen niin. Rakennan tietoisesti hyviä onnen hetkiä elämääni – ”Lotus hetkiä”. Sen sijaan huonoja hetkiä ei tarvitse hakea ne hakevat minut. Ne tulevat pyytämättä ja tilaamatta kuten

"En pysty kirjoittamaan mielenkiintoista blogi-tekstiä, olen huono ilmaisemaan itseäni, kielioppikin menee varmasti väärin, eikä sitä kukaan kuitenkaan halua lukea..." Minkälaista on toiminta tältä ajattelupohjalta? Entä miten toimia, kun tipahtaa itseään, kykyjään ja mahdollisuuksiaan vähättelevään ajatteluun? Olen elänyt vuosia kiinni tässä vähättelevässä ajattelussa kykenemättä kuvittelemaan edes, että voisin valita toisen tavan ajatella. "Miten joku niinkin surkea voisi ikinä pystyä mihinkään?" Oli yleinen suhtautumiseni, kun elämä tarjosi mahdollisuuksiaan, ja minä ummistin niille silmäni. En välittänyt itsestäni ja käyttäytymiseni oli itsetuhoista. Ajattelin ja toimin kuin arvottomuus ja surkeus olisivat olleet veressä asti. Tapa ajattella, että meillä on jo kaikki tarvitsemamme voimavarat ja kyvyt valmiina, joskus vain saatamme tarvita apua niiden käyttöön saamisessa tuli NLP :n kautta. Jossain vaiheessa myös ymmärsin, että on rohkeutta pyytää apua ja tukea tarvittaessa. Avun ja tuen tarve

Oletko kova vaatimaan asioita? Minä olen. Vaatimus sanana soi monelle negatiivisesti. Monet vaatimukset aiheuttavat meille enemmän tuhoa kuin iloa. "Ei vaikeuksia ilman vaatimuksia" on eräällä ystävälläni usein tapana sanoa. Mutta onko vaatiminen aina negatiivista? Tarvitseeko sen olla? Onko olemassa hyvinvointia edistäviä vaatimuksia? Voiko vaatimuksillaan vaikka nostaa itseluottamusta, tai päivastoin - voiko tiettyjen vaatimusten puute laskea sitä? Omista vaatimuksistaan on joka tapauksessa hyvä olla tietoinen. Näistä kysymyksistä voi siinä olla apua: Minkälaista käytöstä ja kohtelua vaadit tapaamiasiltasi ihmisiltä? Entä itseltäsi tapaamisiasi ihmisiä kohtaan? Vaaditko itseäsi seisomaan omalla puolellasi, vai oletko valmis hylkäämään itsesi ympäristön niin tehdessä? Kuinka tiukasti vaadit itseäsi toimimaan arvojesi mukaisesti? Kuinka hyvä vaadit Sinun olevan itsellesi? Vaaditko itseäsi näyttämään niin sanottuja "hyväksyttyjä" tunteita tietyissä tilanteissa, vaikka todellisuudessa Sinusta tuntuisi aivan toiselta? Vaaditko anteeksipyyntöä muita ennen kuin

"Onko minun, vuosia samoja virsiä elämäni surkeudesta toistelleen ihmisen oikeasti mahdollista oppia valitsemaan elämääni onnellisuutta tuovia asenteita ja ajattelu- sekä toimintatapoja?" - Kyllä on. Se, mitä elämässä on tapahtunut – oli se sitten kuinka traumaattista tahansa, ei tule sulkemaan pois onnellisuuttasi tässä hetkessä, eikä tulevaisuudessa. Ainoastaan suhtautumisesi menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen on asia, joka voi sen tehdä. Jos niin valitset. Onnellisuusopiston sivuille tuleminen kertoo positiivisesta valinnasta ja kiinnostuksesta lisätä omaa ja/tai läheisten hyvinvointia. Itse tapahtuvan oivaltamisen kautta tulleet työkalut jäävät parhaiten mieleen ja ne otetaan käyttöön tehokkaimmin. Miten minä blogissani voisin parhaiten auttaa Sinua? Sen sijaan, että luettelisin sinulle "näin pitää ajatella ja toimia" -listoja, kirjoitan myös kysymysten muodossa. Jaan toki myös vinkkejä, mutta minulle on tärkeää, että oivaltaminen tapahtuu yhdessä kanssasi, sillä yksi keskeinen onnellisuudentaito on kyky oppia

Onko onnellisuus asenne, jonka voi opetella? Onko onnellisuus se tila, jolloin olet tyytyväinen? Onko onnellisuus vain tässä hetkessä? Onko onnellisuudessa eroja järjen ja tunteen tasojen välillä – voitko järkeillä itsesi onnelliseksi? Tai voiko ruumiillisen hyvänolon tunteen kautta olla fyysisesti onnellinen? Voiko onnen rajata tällä tavoin, vai onko se aina kokonaisvaltainen tila? Vai onko se ajatus, asenne, ruumiillinen tuntemus tai sisäinen rauha? Onko vain fyysisesti onnen kokeminen onnellisuutta, vai vaatiiko onni kaiken muunkin? Onko siis fyysistä kipua tuntevan mahdotonta olla onnellinen? Onko olemassa korjaamattomia asioita, jotka tekisivät onnellisuuden mahdottomaksi? Vai onko onni kaikkien saavutettavissa? Jos näin ei olisi, niin kenellä olisi valtuudet määritellä, kuka onnellisuuden tavoittaa? Ja mikä estää onnellisuuden? Voisitko se olla Sinä omalla kohdallasi?