Filosofian historian suurimmaksi pessimistiksi sanottu Schopenhauer (1788–1860) mietti aikoinaan perusteluja sille, miksi maailmaa ei pitäisi olla lainkaan olemassa. Perusteissa oli mm se, että suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ole onnellisia, sekä että emme huomaa hyviä

Mika Waltarin erään novellin päähenkilö oli nimeltään Felix Tienhaara – kirjan nimi oli Felix onnellinen. Felix (tarkoittaa onnellisuutta) Tienhaara oli uskonnollisesti pakkomielteinen ja nimensä vastaisesti onneton, päätyen kuitenkin hengellisen kiirastulen kautta henkiseen ja hengelliseen vapautumiseen

"En pysty kirjoittamaan mielenkiintoista blogi-tekstiä, olen huono ilmaisemaan itseäni, kielioppikin menee varmasti väärin, eikä sitä kukaan kuitenkaan halua lukea..." Minkälaista on toiminta tältä ajattelupohjalta? Entä miten toimia, kun tipahtaa itseään, kykyjään ja mahdollisuuksiaan vähättelevään ajatteluun?

Oletko kova vaatimaan asioita? Minä olen. Vaatimus sanana soi monelle negatiivisesti. Monet vaatimukset aiheuttavat meille enemmän tuhoa kuin iloa. "Ei vaikeuksia ilman vaatimuksia" on eräällä ystävälläni usein tapana sanoa. Mutta onko vaatiminen aina negatiivista? Tarvitseeko

"Onko minun, vuosia samoja virsiä elämäni surkeudesta toistelleen ihmisen oikeasti mahdollista oppia valitsemaan elämääni onnellisuutta tuovia asenteita ja ajattelu- sekä toimintatapoja?" - Kyllä on. Se, mitä elämässä on tapahtunut – oli se sitten kuinka traumaattista

Onko onnellisuus asenne, jonka voi opetella? Onko onnellisuus se tila, jolloin olet tyytyväinen? Onko onnellisuus vain tässä hetkessä? Onko onnellisuudessa eroja järjen ja tunteen tasojen välillä – voitko järkeillä itsesi onnelliseksi? Tai voiko ruumiillisen hyvänolon