Mika Waltarin erään novellin päähenkilö oli nimeltään Felix Tienhaara – kirjan nimi oli Felix onnellinen. Felix (tarkoittaa onnellisuutta) Tienhaara oli uskonnollisesti pakkomielteinen ja nimensä vastaisesti onneton, päätyen kuitenkin hengellisen kiirastulen kautta henkiseen ja hengelliseen vapautumiseen ja armahduksen kokemukseen ja sen seurauksena lähemmäs etunimensä mukaisen elämän mahdollisuutta. Sikäli kun minä kyseisen tarinan muistan. Siitä on jokseenkin runsaat 30 –vuotta kun luin sen.

Jokaisella meistä on sekä hyviä että huonoja hetkiä elämässämme. Hyvät hetket joko tulevat ja kuluvat ohi ilman että niitä edes aina huomaa. Tai joskus niitä rakennetaan tietoisesti ja tavoitteellisesti; kuten mainos julistaa, että jokaisella on omat Lotus hetkensä. Ainakin minä teen niin. Rakennan tietoisesti hyviä onnen hetkiä elämääni – ”Lotus hetkiä”.

Sen sijaan huonoja hetkiä ei tarvitse hakea ne hakevat minut. Ne tulevat pyytämättä ja tilaamatta kuten muinoin entisen pääministerin faxit presidentin kansliasta. Niitä ei kukaan kaipaa, en ainakaan minä. Ne kuitenkin kuuluvat elämään kuten Lotus hetketkin. Sairaudet, onnettomuudet, epäonnistumiset, ne ovat osa elämää. Menetämme läheisiä, rakkaitamme – ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin, siteeratakseni toista mainosta: ”Meidän tehtävämme on elää.” Näin on kaikesta tuskasta ja surusta huolimatta. Läheisen menettämisen mukanaan tuoman surun ja tuskan keskellä oma elämä kuitenkin usein sumenee. Värit katoavat maailmasta. Linnut eivät laula, aurinko ei paista, kukaan ei naura, ei edes hymyile. Vaikka näin tapahtuisikin, emme sitä huomaisi, en minä ainakaan huomannut. Surun keskellä pyrin vain elämään sen kuluvan minuutin, sen kuluvan tunnin, se kuluvan päivän. Tulevaisuusorientaationi supistui vain kuluvaan päivään. Hyvä niin, kuten Pyhä Kirja sanoo: ”Riittää kullekin päivälle omat murheensa”. Se on ihmisen tapa, ainakin se oli minun tapani selvitä surusta. Suru on usein ajanfunktio. Jonain päivänä ei enää tunnu yhtä pahalta ja auringon lämmönkin jotenkin tuntee. Surukin helpottaa – ajallaan. Sen keskellä tai sen kanssa tulee elää. Elämä on elämää myös kiirastulen keskellä vaikka se ei aina siltä tunnu.

Yhteisölliset ”Lotus”hetkeni

Kuten totesin hyvä hetkiä voi ja kannattaa itse tuottaa, hakea ja etsiä, ja niistä tietoisesti nauttia. Minun Lotus hetkeni rakentuvat sekä yhteisöllisistä että yksilöllisistä ”hetkosista”. Yhteisölliset hetket liittyvät tilanteisiin joissa voin olla läheisteni ja ystävieni seurassa. Jutella, kuunnella, tuntea olevani osa muita, tuntea turvallisuutta, mielen rauhaa, kaikkea sitä mikä tuottaa levollista mieltä. Joskus siihen voi liittyä huumoria, naurua tai terävää ajatusten vaihtoa jopa väittelyä. Naurulla olen huomannut olevan merkittävän roolin hyvinvointiini.”Kunnon nauru ja pieru tekevät inehmolle hyvää” , totesi entinen naapurin ukko, hän jolla oli puujalka ja karvaton tukka. Uskon häntä. Lotus hetkiini liittyy myös urheilu ja etenkin joukkueurheilu eri muodoissaan. On mahtava tunne voittaa pelissä, voittaa joukkueena. Hyvältä tuntuu olla mukana joukkueessa, vaikka se ei voittaisikaan, mutta aina astetta paremmalta tuntuu kuitenkin voittaa. Vaikka ei sillä voitolla tai tappiolla ole suurta merkitystä seuraavana päivänä. Sosiaalisuudella ja ryhmään kuulumisella on suuri vaikutus yksilön hyvinvointiin ja onnellisuuden kokemiseen. Se näkyy mm. Pohjanmaan ruotsinkielisellä väestöllä, jolla on runsaasti kiinteätä yhteisöllistä harrastetoimintaa. Heidän elinikäennusteensa ja hyvinvoinnin kokemuksensa muun muassa ovat muuta maata selkeästi korkeampia.

Yksilölliset ”Lotus hetkeni”

Yksilölliset onnen hetket rakentuvat patikoinnista metsäisellä polulla, lenkistä kesäisellä tiellä, loikoilusta riippukeinussa kesällä, ahventen narraamisesta heinäkuussa (niiden perkaaminen ei sisälly enää siihen), takkatulen räiskeestä syysillan pimeydessä ja kuunnellessa tuuleen ujellusta ulkona, hyvästä kirjasta rauhallisessa lukunurkkauksessa, lämmön leviämisestä saunan kiukaalta hiihtolenkin päätteeksi, saavuttaessani jonkin itselleen asettaman tavoitteen jne. Näitä hetkiä voisi luetella enemmänkin. Ne ovat myönteisiä hetkiä – onnen hetkiä, jotka auttavat kokemaan elämää, jaksamaan kiireen, stressin, vastoinkäymisten, huolien ja murheiden keskellä.

Onnellisuus on myös tietoja, taitoja, arvoja, asenteita ja valmiuksia, joita voi oppia ja opiskella. Se on jotain jota yhdessä ja yksin voi rakentaa. Se antaa väriä elämään ja voimia jaksaa ja nauttia elämänlahjasta, siitä joka meille on annettu, ja josta jonain hetkenä joudumme luopumaan. Siihen saakka meidän tehtävämme ”on elää”. Vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot ehkäisevät ristiriitojen syntymistä ja auttavat niiden ratkaisussa. Näitäkin taitoja olen pyrkinyt, joutunut ja halunnut itsessäni kehittää. Oleellista onnellisessa elämässä on myös optimistisuus ja armollinen asenne itseään ja kanssaihmisiä kohtaan. Ne helpottavat onnen löytämistä kuten Waltarin Felix Tienhaarakin lopulta havaitsi.

 

Kirjoittaja: ”Jöns”. (Julkaistu poikkeuksellisesti nimimerkillä kirjoittajan yhteiskunnallisen aseman vuoksi)