Tuntuuko joskus siltä, että elämässä on liikaa tylsää rutiinia ja liian vähän seikkailua? Siltä, että jokainen päivä toistaa itseään? Ovatko erilaiset päivät niin harvinaisia, että muistelet niitä vielä kolmen vuoden päästäkin?

Minusta ainakin tuntui tuolta vielä pari vuotta sitten, mikä oli todella synkkää jo senkin takia, etten varsinaisesti edusta sitä ikäluokkaa, jonka kuuluisi vielä jämähtää niin minkäänlaisiin rutiineihin tai kokea elämäänsä tylsäksi. Vaan eipä hätää, onnistuin välttämään lopullisen vahingon syntymisen ja tänä päivänä elämä tuntuu niin mielenkiintoiselta ja vauhdikkaalta, etten ihan heti keksi sellaista ihmistä, jonka kanssa vaihtaisin paikkaa siksi, että hänen elämänsä on niin paljon omaani siistimpää.

Ja tämä on mahdollista siitäkin huolimatta, että vietän päiväni melkoisen tylsässä päiväduunissa sekä työskentelen useimpina päivinä myös useiden tuntien ajan kotonakin. Eli ajanpuutteeseen ja elämäntilanteeseen vetoajat: ei kannata.

Jos haluat elää mielenkiintoisempaa elämää, upota minuutti tai pari näiden lukemiseen.

1. Tee joka päivä jotain uutta

Mitä jos jokainen päivä voisi sisältää seikkailun? Edes ihan pienen? En tarkoita sitä, että sinun pitäisi laskea Niagaran putoukset tynnyrissä kerran päivässä. Nimittäin ihan pikkuruinenkin seikkailu piristää päivää kummasti. Käy jossain missä et ole koskaan ennen piipahtanut, käväise kaupassa jossa et ole koskaan ennen ollut, kävele kotiin uutta reittiä, kokeile ruokaa jota et ole ennen maistanut, kuuntele uudentyylistä musiikkia tai kokeile jotain uutta urheilulajia.

2. Ole avoin uusille ihmiskontakteille

Anna ihmisille mahdollisuus tehdä elämästäsi mielenkiintoisempaa. Ole valmis näkemään ja kuulemaan. Tänään töistä kotiin kävellessäni minua lähestyi tälläinen amnestyn feissari (tiedättehän nämä tyypit, jotka haluavat että lahjoitat heidän järjestölleen rahaa?). Ensireaktioni oli kävellä ohi, mutta sitten päätinkin antaa hänelle mahdollisuuden ja pysähdyin juttelemaan. Poistuin kolme minuuttia myöhemmin tilanteesta paria ihan jännää tarinaa rikkaampana enkä euroakaan köyhempänä. Eikä se nätin feissaritytön antama halikaan mieltä ihan synkäksi vetänyt.

En sano, että sinun pitäisi juosta pitkin Helsingin katuja tapaamassa feissareita. Sen sijaan väitän, että mielenkiintoisia ihmisiä ja tarinoita on aivan kaikkialla, kunhan olemme vain valmiita huomaamaan ja kuulemaan.

3.  Anna vaihtelulle mahdollisuus

Jos teet joka päivä tismalleen samat asiat tismalleen samalla tavalla, niin joo, on enemmän kuin todennäköistä, ettei elämässäsi tapahdu mitään uutta ja yllättävää. Tekemällä kaiken kerta toisensa jälkeen samalla tavalla, et suorastaan tarjoa vaihtelulle mahdollisuutta. Vaan mitä voisikaan tapahtua, jos edes välillä hieman sekoitat rutiinejasi? Mitä jos menet töihin toista reittiä tai eri aikaan? Entä jos tavanomaisen kotona lepäilyn sijaan menetkin fiilistelemään hellettä kaupungin puistoon? Kukapa tietää, ehkä tekemällä asiat toisin, törmäät myös toisenlaisiin tapahtumiin ja sattumuksiin.

4. Anna mahdollisuus myös tylsille tai ikäville asioille

Tämä saattaa kuulostaa enemmän tai vähemmän typerältä, mutta tylsien tai suorastaan ikävien tai kivuliaiden asioiden tekeminen on tehnyt elämästäni hyvin paljon entistä mielenkiintoisemman. Joo, vannoutuneena juoksunvihaajana ei ollut ihan kivoin kokemus läpäistä Extremerunia, mutta mielenkiintoinen ja erilainen se oli, ja melko kivaa sitä on ollut muistella myös jälkeenpäin.

5. Uskaltaudu tekemään epäsovinnaisia juttuja

Tiedäthän miten monet paheksuvat niitä ihmisiä, jotka tekevät yleisesti epäsovinnaisina tai tyhminä pidettyjä juttuja? Itsekin aikoinaan katselin kyseistä jengiä vähän nenänvartta pitkin. Ja ai että miten typerää SE oli! Myöhemmin tuli nimittäin huomattua, miten epäsovinnaisuuksiin uskaltautuvilla on aivan älyttömän paljon hauskempaa.

En tässäkään tarkoita sitä, että pitäisi mennä juoksemaan perse paljaana prismaan. Vähemmän radikaaleistakin asioista saa pientä iloa ja vaihtelua irti (joskin repäisevämmät jutut tuntuvat varmasti paremmilta). Muutama päivä takaperin kaupungilla kävellessäni siirryinkin perinteisen tiellä kävelyn sijaan tasapainoilemaan reunakiveyksen päälle. Joo, pari vakavaa tätiä katsoi minua kuin halpaa makkaraa, mutta sainpahan tasapainoilustani vähän viihdykettä itselleni (ja ehkäpä muillekin).

(Miksi halpaa makkaraa muuten katsotaan huonosti? Itse katsoisin sitä lähinnä himokkaasti.)

Miksi rutiineihin jämähtäminen tuntuu hyvältä?

En tiedä kuinka paikkaansapitävä tämä väite on, mutta muistelen jostain neuropsykologiaa käsittelemästä kirjasta, että tuttuja asioita tehdessämme aivoillamme on tapana erittää mielihyvähormoneita, kun taas uusia asioita tehdessämme ne vapauttavat meihin stressihormoneita. Muistaakseni ei puhuttu mistään suurista määristä kumpiakaan, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta tutut asiat tuntuisivat hyviltä ja uudet asiat vähän ahdistavilta.

Tämän tietäen on ymmärrettävää että vaihtelun luominen elämään voi tuntua varsinkin aluksi vaikealta ja ahdistavalta, mutta omasta puolestani annan vaihtelulle täydet viisi tähteä.

Jevgeni Särki toimii rohkeuskouluttajana, ammattipuhujana ja tietokirjailijana, sekä pitää yllä suosittua eläparemmin.fi -blogisivustoa.

 

Kirjoittaja: Elä paremmin.fi -blogisivuston ylläpitäjä Jevgeni Särki