Voiko vitutukseen kuolla? Palataan siihen, sinänsä sangen tärkeään kysymykseen tämän kirjoituksen lopuksi, mutta ennen sitä asiaa sen vastakohdasta, nimittäin onnesta ja onnellisuudesta.

Tutkimusten mukaan 40 % ihmisen onnellisuudesta on kaikkea sitä, mitä hän itse voi tehdä ollakseen onnellinen. Toisaalta onnellisuus ei ole joko-tai-asia, vaan mustan ja valkoisen välillä on muitakin sävyjä. Toisaalta taas onnellisuudella on useita ulottuvuuksia:

– Tämä hetki (ihminen osaa iloita tästä hetkestä, eikä ajattele onnen tulevan sitten joskus)

– Tulevaisuus (hän näkee sen valoisana ja suhtautuu siihen avoimin mielin)

Näistä seuraa se, että ihminen ylipäätään pitää elämäänsä merkityksellisenä.

Brittiläinen psykologian professori Richard Wiseman on vuosikausia tutkinut tekijöitä, jotka tekevät joistakin ihmisistä onnekkaampia kuin toisista. Hänen tutkimuksensa osoittavat, että menestyjät eivät ole syntyneet erityisen onnellisten tähtien alla tai kultalusikka suussa, eikä heillä ole menestystä selittäviä erityisominaisuuksia; hyvinvointi ei myöskään ole tulosta ahkeruudesta tai poikkeuksellisesta lahjakkuudesta. Onnekkaat erottaa Wisemanin mukaan muista heidän kykynsä olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja nähdä vastoinkäymisissä myönteisiä puolia. He ovat omaksuneet asenteita ja käyttäytymismalleja, jotka palkitsevat heidät myönteisillä kokemuksilla.

Onni ei siis myöskään ole vain sattumaa, vaan pitkälti juuri myönteisen elämänasenteen ja avoimen mielen ansiota. Wiseman havaitsi, että onnekkaat olivat tavallista ulospäinsuuntautuneempia, uteliaampia ja avoimempia haasteille. Heidän intuitionsa oli hyvin kehittynyt, eivätkä he epäröineet luottaa siihen. Siksi he näkivät ympäristössään hyödyllisiä tilaisuuksia ja uskalsivat myös tarttua niihin. Jos uskoo menestyvänsä, tulee usein tiedostamattaankin toimineeksi menestyksen hyväksi. Usko omiin selviytymismahdollisuuksiin parantaa myös kykyä kohdata vastoinkäymisiä ja toipua niistä.

Toisaalta onnekkaita ihmisiä yhdisti panostaminen ihmissuhteisiin. Sen luonnollisena seurauksena oli, että mitä laajemmaksi heidän verkostonsa kasvoi, sitä enemmän heille tarjoutui tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, ja he voivat auttaa toisiaan tavalla tai toisella. Wisemanin mukaan suurin osa elämän onnekkaista sattumista aukeaa muiden ihmisten kautta. Sen takia ahkerasti verkostoitumaan pystyvä ihminen kohtaa elämässä suuremmalla todennäköisyydellä onnekkaita ”avautumia”.

Onnekkaat tilanteet luisuvat kuitenkin ohitse, ellei niihin osaa tarttua. Lopulta onnekas ihminen on siis sellainen, joka ei välitä vastoinkäymisistä, joka hakee jatkuvasti terveellä tavalla kontaktia muihin ihmisiin ja lopulta myös uskaltaa tarttua tilanteisiin peloitta. Onnellisuus on siis asia, joka tulee tekojen kautta.

Ai niin se vitutusjuttu. Muun muassa Ilta-Sanomat uutisoi jokin aika sitten Duodecimin tekemästä tutkimuksesta, jonka mukaan vitutus voi lyhentää elinikää jopa 15 vuotta. Kun juttua luki tarkemmin, kävi ilmi, että kyse oli tästä: jos ihmisellä on negatiivinen asenne, hänen on vaikea sietää vastoinkäymisiä. Tästä seuraa, ettei hän pidä itsestään huolta: ruoka- ja juomatottumukset ovat pielessä, hän ei liiku riittävästi ja niin edelleen. Sairastumisriskit kasvavat ja eliniän ennuste on huonompi. Eli vitutukseen ei kuole, mutta vitutuksen seurauksiin kuolee, jos niille antaa vallan.

Blogikirjoituksesta kiitos ja kunnia kuului teräväsanaiselle Viestinnän Virittämön Marko Jääskeläiselle

Kirjoittaja: Marko Jääskeläinen